maanantai 16. lokakuuta 2017

Mitä jos lusikat ei enää sovikaan samaan laatikkoon eli ajatuksia avioehdosta.

Mä katselen maailmaa  just nyt aika ruusunpunaisten lasien läpi, ja voin kuvitella että niin tekee moni muukin. Häähuumassa on kuitenkin välillä hyvä tulla sieltä pilvilinnoista alas ja puhua asiasta, jota varmaan moni tuleva morsian on (toivottavasti) miettinyt puolisoidensa kanssa.

Avioeroja on varmasti niin monenlaisia kun on avioparejakin. Osa eroaa yhteisymmärryksessä, toiset riitelee hamaan tulevaisuuteen saakka, mutta avioero ei varmastikaan ole kenellekään ikinä helppo. Helpotus ehkä, mutta tuskin helppo.

Lueskelin juuri artikkelia missä sanottiin että rakastuneena asioista on helpompi sopia, kuin silloin kun toisen naama ei miellytä enää yhtään ja tekis mieli heitellä tavaroita. Tämäkin on totta, mutta toisaalta rakastuneena sitä katselee maailmaa niiden pinkkien sydämenmuotoisten lasien läpi, ja aattelee että eihän ME ikinä erota. Kuka nyt menis naimisiin ajatellen että tuskin tää tulee kestämään, mutta mennään nyt silti kun on kerran pitopalvelukin jo maksettu, karrikoidusti kirjoitettuna.

Tosiasia vaan on se, että tällä hetkellä noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Esimerkiks vuonna 2016 avioliittoja solmittiin Tilastokeskuksen mukaan 24 464 kpl, ja samana vuonna avioeroon päätyi 13 541 pariskuntaa. Näähän ei tietenkään oo verrannolliset luvut periaatteessa keskenään, vaan Tilastokeskus selventää asiaa mm. näin: "Todennäköisyys, että ensimmäinen avioliitto päättyy eroon, on pysynyt samalla tasolle viime vuosikymmenen ajan. Vuoden 2015 avioeronneisuuden mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä" (lähde: http://www.stat.fi/til/ssaaty/2015/ssaaty_2015_2016-04-21_tie_001_fi.html)

En lähde sen kummemmin spekuloimaan ja pohtimaan sitä miksi erotaan, se olis ihan kokonaan oma postauksensa eikä siihen taida olla yksioikoista vastausta, vaan nyt jutellaan avioehdosta ja mitä me siitä mietitään.

Yksinkertaisuudessaan siis avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen solmiessa, syntyy puolisoille avio-oikeus toisen omaisuuteen. Jos avioliitto tai rekisteröity parisuhde sitten jostain syystä päättyy, avio-oikeus tarkoittaa oikeutta saada osituksessa puolet yhteenlasketun omaisuuden säästöstä.
Avioehdolla voidaan siis sopia ettei kummallakaan tai toisella ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, ja avio-oikeus voidaan sulkea pois kokonaan tai vain osittain.

Avioehto on aihe joka aiheuttaa kuohuntaa, toisilla puolesta, toisilla vastaan. Toiset on sitä mieltä että avioehdon vaatiminen on epäluottamuslause puolisoa kohtaan, kehtaakin miettiä jo avioeroa vaikkei naimisiinkaan olla vielä ehditty, ja avioonhan mennään rakkaudesta eikä rahasta, Toisille taas avioehdon laadinta on ihan ehdoton eikä siihen liity sen kummempaa dramatiikkaa. Se on vaan worst case scenarion varalle tehty toimintasuunnitelma.
Tosiasiahan on se, että avioliitto tulee päättymään joskus. "Kunnes kuolema meidät erottaa".
Asioiden hoitaminen raskaassa tilanteessa tulee helpommaksi kun asioista on sovittu etukäteen.

Me ollaan oltu 10 vuotta kimpassa, häiden aikaan 11 vuotta ja vuosien aikana ollaan kerätty yhteistä omaisuutta mm. yhteisen talon muodossa. Meillä ei kummallakaan ole suuria omistuksia, joten siitä ei oo kyse että haluttaisiin istua omien rahojemme päällä. Päinvastoin, yhdessä hankittu omaisuus luonnollisesti kuuluukin meidän mielestä laittaa puoliksi, mutta mun vanhemmilla on metsää ja lääniä ja talo järvenrannalla mun kotipaikalla, jotka tullaan perimään joskus mun sisarusten kanssa. Avioehdolla mä pystyn rajaamaan esimerkiksi niin, että Sulholla ei ole oikeutta mun osuuteen perinnöstä ja näin todennäköisesti tullaan tekemäänkin, ja myös niinpäin että mulla ei ole oikeutta Sulhon mahdollisiin tuleviin perintöihin.

Avioehto on luonnollisesti jokaisen oma asia ja jokainen tekee just niinkuin parhaaksi näkee, mutta meidän mielestä avioehto on järkiratkaisu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vinkkivitoset tervetulleita - jätähän kommentti käynnistäsi :)