perjantai 6. lokakuuta 2017

Onhan meitä kolmaskin!

Tää on ehkä hääteemaan kuulumaton postaus, mutta kun täällä nyt kirjotellaan niin samalla voin kertoa koko perheestä.
Meidän kanssa talon neliöitä (ja sänkyä) jakaa meinaan tämä mahtava otus, meijän karvakorva:

Tässä kuvassa hän oli tepsutellut juuri ajetulla nurtsilla

Viimeisin kuva, Linnaistensuolta iltalenkillä.

Tavatkaa Siru! Siru on meijän 6 vuotias pemupimu, eli siis Welsh Corgi Pembroke.
Meidän perheessä oli kaks koiraa kun me oltiin lapsia; ensin oli sekarotuinen tyttö nimeltä Paavo, jonka menehdyttyä meidän isä halus hirvimetsälle kaverin, ja sen jälkeen meidän elämää sulostutti hirvien kauhu Norjanharmaahirvikoira Alli, joka menehtyi hirven potkuun sinä vuonna kun mä olin muuttanut pois kotoa omilleni. Ymmärrettävää siis lienee, että mulla on ollut jatkuva koirakuume, mutta koska asuttiin alkuun kerrostalossa pienessä kaksiossa (siis oikeesti pienessä, 33m2) niin en kokenut sen olevan oikea paikka koiralle. Muutettiin naapuritaloon tuplasti isompaan kaksioon ja Sulho oli aika paljon reissuhommissa, joten minähän rupesin pikkuhiljaa tunkemaan hänen päähän ajatusta koirasta. Alunperinhan mä olisin halunnut susikoiran tai jonkun keskikokoisen rodun, mutta Sulho sai mun päähän ajatuksen corgista ja hän tiesi jo kasvattajankin kotikylästään.

Keväällä 2010 laitoinkin kasvattajalle viestiä ja kerroin meidän koirahaaveesta, ja kun samana syksynä lähdin Tanskaan vaihtoon, pidin yhteyttä kasvattajaan että pysyttiin pentulistalla.
Heinäkuussä 2011 sitten tuli kasvattajalta viesti että meidän pieni on syntynyt!
Seuraavana vuonna, tarkalleen ottaen Sirun syntymäpäivänä 4.7. kirjoitettiin kauppakirjat talosta Villähteellä ja pemupimu sai oman pihan.

Jokainen koiranomistaja varmaan sanoo näin, mutta meidän Siru on kyllä maailman paras koira. Siinä on energiaa lenkkeillä, mutta se rakastaa myös hetkiä sohvannurkassa eikä sitä haittaa vaikka nukutaan viikonloppuna puolillepäivin, päinvastoin se tulee itse väliin nukkumaan.
Minä lähdössä töihin, mun paikka viedään kyllä heti :D

Siru on ihan pöhelö, rakastaa leikkimistä ja kaikkia lelujaan (ja niitä sillä on paljon, ja silti se tuntee kaikki nimeltä:D) , lapset ja oikeastaan kaikki ihmiset on ihan parhaita ja lenkillä pitää heiluttaa häntää kaikille vastaantulijoille. Se on iso koira pienessä paketissa.

Meillä on Sirun kanssa myös perinne, ja jouluisin Siru saakin poseerata kaikenmaailman jouluhärpäkkeiden kanssa, nakkipalkalla tietenkin. Laitan siis joka vuosi naamakirjaan perinteisen joulukoirakuvan 😄 Siru on helppo motivoitava, koska on niin perso ruoalle, ja siks se suostuukin kaikkiin mun ideoihin mukisematta, kunhan muistaa antaa nakkia perään.

Joulukorttikuva vm. 2015

Joulukorttikuva vm. 2016

Sivutaan nyt hääteemaakin tässä sen verran, että mulla on haaveena ottaa meijän karvakorva mukaan myös hääkuviin, oon vähän suunnitellut että potretteihin olis kiva saada koiralisä pienenä twistinä. Onhan Siru kuitenkin niin iso osa meidän päivittäistä elämää ja maailman rakkain, joten haluaisin että se olis ees jotenkin mukana meidän tärkeässä päivässä, vaikka ei siitä varsinaisesti mitään ymmärräkään 😄 Tähän tyyliin:


Kyltissä vois lukea vaikka meidän yhteinen sukunimi, happily ever after tms.

Tää ois vaan niin söpö!
Tää ois sinällään "helppo" toteuttaa, kun koti on 5km päässä kirkolta ja juhlapaikka 1km päässä, ja ajatuksena olis että Siru olis päivän kotona ja sitä kävis joku päivän mittaan kävelyttämässä ja ruokkimassa, kun on noin lähellä. Katotaan saanko tän läpi ja miten toteutus käytännössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vinkkivitoset tervetulleita - jätähän kommentti käynnistäsi :)